SamiEerola

Erään talousliberaalin radikalisoituminen osa 3: salaliittoteoriat

  • Marco de Wittin artikkelissa oleva kaavio, joka selittää "selventää" hänen salaliittoteoriansa
    Marco de Wittin artikkelissa oleva kaavio, joka selittää "selventää" hänen salaliittoteoriansa

Edellisessä osassa ”Erään talousliberaalin radikalisoituminen. Osa 2: äärirasismi” käsittelin Marco de Witin melko avointa myötämielistä suhtautumista kirjaimelliseen fasismiin. Tässä osassa käsittelen de Witin uskomiin salaliittoteorioihin ja juutalaisvihaan.

Marco de Witin kirjoituksessa juutalaisviha on ohuesti peitelty ”antisionismiin”, mutta jos tarkastelee, miten hän ”sionismista” kirjoittaa, huomaa sen noudattavan vanhoja antisemitistisiä kaavoja. Sinänsä sionismivastaisuus ei ole rasismia tai juutalaisvihaa, mutta de Witin ei pidä sionismia vain nationalistisena ideologiana, jonka ensisijainen fokus on Israelin valtion olemassaolon turvaaminen, vaan maailmanlaajuisena salaliittona, jonka tavoitteena on valkoisen rodun orjuuttaminen ja hävittäminen sukupuuttoon.

Marco de Wit on omien sanojensa mukaan ”anti-sionistinen anti-imperialisti”, jonka retoriikka on lähes leniniläinen: Imperiumien välinen taistelu on osittain hämäystä myös siitä syystä, että ne kaikki tukevat nykyistä huijaavaa ja korttitalon kaltaista vähimmäisvarantopankkijärjestelmää.”

Mutta olen epävarma sen suhteen, miten juutalaisvastainen de Wit on, koska hän tarkentaa tekstissään: pääongelma ei ole Israel ja sionismi, vaan pankkikartelli”. Mutta jos tarkastelee ranskalaisen filosofin Jean-Paul Sartren  Anti-Semite and Jew: An Exploration of the Etiology of Hate (1946) tai Hanna Arendthin Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä (1963) kirjojen havaintoja juutalaisvastaisuudesta, huomaa, että se perustuu vainoharhaiseen käsitykseen, että ”jossain” on pahoja juutalaisia, jotka juonivat maailman tuhosta. Juutalaisvastaisuus onkin orwelilainen kaksoisajattelu, jossa samaan aikaan tiedetään, etteivät kaikki juutalaiset ole pahoja, mutta uskotaan, että merkittävä osa heistä on, ja sen vuoksi nämä ”muut” juutalaiset on tuhottava. Kun jokaisella antisemitistillä on eri käsitys siitä, missä nämä ”pahat” juutalaiset ovat, päädytään tappamaan kaikki juutalaiset varmuuden vuoksi. Tässä piileekin äärirasismin vaara.

Marco de Wit ei usko, että suurvaltojen keskinäiset geopoliittiset ristiriidat johtuvat ristiin menevistä valtaintresseistä, vaan jostain piilotetusta motiivista, joka liittyy pankkeihin. Imperialistiset sodat ovatkin de Witille ”hämäystä” eli kulisseja, joitten takana pieni eliitti ohjailee tapahtumia. Vaikka Marco de Wit ilmoittaakin ristiriitaisesti, että sionismi on samaan aikaan suuri ongelma, että hämäystä, hän ikään kuin yrittää häivyttää syytteitä juutalaisvastaisuudesta, ilman että irtisanoutuu siitä selvästi. Onhan ajatus maailmaa hallitsevasta pankkieliitistä hyvin tunnettu juutalaisvastainen koirapilli. Se, että soppaan sekoitetaan vielä sionismi ja Israel, antavat vihjeitä ketä avoimesti valkoista ylivaltaa kannattava Marco de Wit uskoo pankkieliitin koostuvan.

Marco de Wit kertoo, mikä on tämän koetun pankkikartellin historia: “1900-luvun alussa kolme suurta dynastiaa taisteli vallasta. Lopulta Morganin ja Rockfellereiden dynastiat yhdistyivät Wasp-verkostoksi, jota vastassa on Rothscildien johtama juutalaisten dynastioitten verkosto. Maailman valtaeliitti on siis jakaantunut waspien ja juutalaisten dynastioihin. Nämä hallitsevat yhdessä USA:n keskuspankkia FED:iä, joka varmistaa valtaeliitin omistamien globalististen pankkien ja yritysten voitollisuuden.”

Huh huh! Selvemmäksi Marco de Wit ei voi mennä tällä purkauksella. Tässä sitaatissa näyttäytyykin juutalaisvastaisuuden ydin: Marco de Wit ei näe tarpeelliseksi kertoa Wasp-dynastian uskonnollisen tai etnisen taustan, vaan sen johtosuvut saavat olla vain yksittäisiä sukuja, jotka eivät edusta kristittyjä tai valkoisia eurooppalaistaustaisia. Sen sijaan Rothscildit kehystetään juutalaisiksi. De Wit haluaa siis varmistaa, että lukija kiinnittää huomion yhden osapuolen uskonnollisetniseen taustaan, mikä tarkoittaa, että hänelle kyseisen suvun juutalaisuus on merkittävä tekijä koko salaliitossa. Se, että valkoiset länsimaalaiset hallitsevat suurinta osaa maailman instituutioista ei siis ole Marcolle ongelma, vaan jotkut pahat valkoiset, joitten ihonväriin tai uskontoon ei tarvitse kiinnittää huomiota. He ovat vain poikkeus, ei sääntö, kun taas de Witille Juutalaisuus on sääntö ja uhka. Asiaa voi myöskin selittää Marco de Witin paleokonservatiivisella maailmankuvalla, jonka mukaan vain valkoiset kristityt ovat kykeneviä elämään vapaasti ja demokraattisesti. De Witin on pakko olla mainitsematta Wasp:in jäsenten uskontoa tai ”rotua” koska muuten se osoittaisi hänen maailmankuvansa perustuvan valheeseen. Marco de Wit vaikuttaakin vihaavan juutalaisia niin paljon, että hän mieluummin on ajattelematta salaliittoteoriansa ristiriitaisuutta oman ideologiansa kanssa kuin olla siihen kokonaan uskomatta.

Kirjoitukseni oikealla oleva kaavio esiintyy de Witin tekstissä. Googlauksen perusteella kyseinen kaavio vaikuttaa olevan Marco de Witin itsensä laatima. Hänen blogissaan[1] kerrotaan kaavion perustuvan Ludwig von Mises, Murray Rothbard ja Hans-Hermann Hoppen radikaaliin itävaltalaiseen koulukuntaan”. Marco de Witin kosmologiassaan maailman ongelmat eivät johdukaan kapitalismin ja suurvaltojen välisistä ristiriidoista, vaan jättiläismäisten pankkikarttellien välisistä taisteluista.

Marco de Wit uskoo, että pankkikartelli hallitsee EU:ta painamalla tyhjää rahaa FIAT-järjestelmän kautta ja se on “selkään puukottaja”. Marco de Wit ei selitä enempää, mitä hän tarkoittaa ”selkäänpuukotuksella”, mutta lause herättää mielikuvia Natsi-Saksan antisemitistisestä myytistä, jonka mukaan juutalaiset edistivät Saksan häviön ensimmäisessä maailmansodassa ”selkäänpuukotuksella”[2], mutta emme voi oikeastaan olla varmoja tarkoittaako hän samaa, vai jotain muuta petosta. Se onkin mielenkiintoista, mitä Marco de Wit pitää niin itsestään selvänä, ettei hän näe tarvetta tarkemmin selittää. Esimerkiksi edellisessä osassa käsittelin de Witin rasismia, ja eräs henkilö kysyi minulta, määrittelikö de Wit ollenkaan, mitä hän tarkoittaa ”valkoisella rodulla”? Tämä on tärkeä huomio, koska ei ole olemassa tarkkaa käsitystä ketä lasketaan valkoiseksi[i]

Tietenkin de Witin kirjoituksessa paljastuu, että oikeastaan kaikki länsimaiset instituutiot ja jopa terroristijärjestö ovat ”pankkikartellin” hallinnassa. Mainittavimmat ovat NATO, CIA, EU, ISIS, yliopistot ja jopa maailman tuomioistuimet. Näitten lisäksi de Wit selittää, että WTC-iskut ja monet muut terrori-iskut ovat pankkikartellin lavastamia, mutta myöskin Itä-Euroopan värivallankumoukset. Mutta mikä on tämän pankkikartellin tavoite?

Marco de Wit vastaa: “Jo 1960-luvun kirjassaan Mitä valtio On Tehnyt Rahallamme Rothbard ennusti Euroopan keskuspankin ja Euron syntymisen. Hän myös ennusti, että korttitalomainen pankkikartelli romahtaa kilpailun paineessa, jos valuuttaliittoja ja pankkitukiautomaatteja ei jatkuvasti suurenneta. Tämän takia pankkiirit pyrkivät luomaan suuria liittovaltioita tuhoamalla monikulttuurisuudella sekä kansallisvaltiot että kansallismielisyyden”.

Tarkistin muuten Rothbardin kirjan, koska aistin, ettei niin tylsällä nimellä oleva kirja voi sisältää rasistisia salaliittoteorioita, ja kappas vaan! Koko kirjassa ei mainita mitään pankkiirien salaliitosta tuhota nationalismi monikulttuurisuudella. Joko Marco de Wit on epärehellisesti asettanut sanoja ekonomistin suuhun, lisätäkseen salaliittoteorian uskottavuutta, tai sitten hän sekoittaa kirjoja tai henkilöitä keskenään. Silti Marco de Wit kokee, että hänen libertaarinen ideologia tarvitsee rasistisen salaliittoteorian toimiakseen ja sen takia hän referoi Rothbardia.

De Witin maailmankatsomuksen mukaan jossain vaiheessa oli oikeaa kapitalismia, mutta edellä mainitut yksityiset pankkikarttelit ottivat valtiot ja niitten instituutiot hallintaansa rikastuakseen, jolloin ”aito” kapitalismi lakkasi olemasta. Nyt markkinat ovat vääristyneitä, aiheuttane kriisejä. Nämä kriisit nostavat kansallismieliset ihmiset kapinaan. Estääkseen nationalistisen kapinan, pankkikarttellit lisäävät maahanmuuttoa tai, kuten hän sen ilmaisee ”väestönsiirtoa” ja "monikulttuurisutta", jotta nationalismi tuhoutuu. Jos muistatte, mitä käsittelen muissa artikkeleissani Marco de Witin ideologiasta, niin nationalismin ja kansallisvaltioitten tuhoaminen on tulkittava valkoisen ”rodun” tuhoutumiseksi.

Kuten ensimmäisessä artikkelissa epäilinkin, Marco de Wit uskoo ikivanhaan rasistiseen salaliittoteoriaan ”valkoisesta kansanmurhasta”, jonka viimeisin versio on uusnatsien kehittämä.[ii] Maahanmuutto ei siis ole de Witille erilaisten tekijöitten summa, vaan tarkoitushakuinen projekti, jonka tavoite on tuhota eurooppalaiset, jotta pankkikarttellit voivat jatkaa valekapitalismiaan.

Pysäytän analyysini hetkeksi, vastatakseni ihmisille, joitten mukaan koko tämä projekti on turhaa, koska yksinkertaisesti Marco de Wit on hullu. Hänen maailmankuvassaan ei ole mitään logiikkaa, joten turha etsiä sitä. Vastaan tällaisiin mielipiteisiin sillä, että kyllä näissä on logiikka, on vain tutkittava de Witin ideologisia oletuksia. Se onko logiikka järkevä, on kokonaan toinen kysymys. Marco de Witin maailmankuvan sisällä on logiikka, vaikkakin ulkopuolisille niin ei näytäkkään.

Minua kiinnostaa nimenomaan, miksi joku uskoo tällaiseen maailmankuvaan? Folkloristina, paikkani ei ole patologisoida ihmisiä, vaan yrittää löytää ne kulttuuriset elementit, jotka ovat ideologioitten pohjana. Marco de Witin ideologia vaikuttaa paljolti perustuvan erilaisiin äärioikeistolaisiin ideoihin, eikä hänen omasta mielikuvituksesta. Marco de Wit on selvästi lukenut lukuisia kiroja, joissa näitä ideoita esitetään ja nähnyt niitten selityksissä arvoa. Minusta tämä osoittaa tiettyä loogista ajattelua ja harkintaa, jota ei voida pitää ihan hullun ihmisen ominaisuutena.

Vaikuttaakin siltä, että koko tämä rasistinen salaliittoteoria on Marco de Witin kaltaisten kapitalismia ihailevien henkilöitten yritys selittää itselleen, miksi heidän kannattama järjestelmä ei tuotakaan lupaamaa hyvinvointia ja rauhaa. Kuten kommunistit aikoinaan, libertaareille kapitalismin teoria on oikeassa, mutta todellisuus väärässä. Teoriaa ei siis saa kyseenalaistaa, vaan se on oikeutettava keinolla millä hyvänsä, yleensä etsimällä jokin syntipukki, joka estää ideologisen projektin onnistumista.

Sinänsä pidän kiehtovana kapitalismimyönteistä ideologiaa, joka vastustaa kapitalismille ensisijaisen tärkeää pankkijärjestelmää. Mutta de Wit ei uskokaan reaalikapitalismiin, vaan siihen teoreettiseen nakkikioskikapitalismiin, joka koostuu ainoastaan tuottajista ja asiakkaista, eikä välikäsiä ole olemassa.

Toimittaja David Neiwert[iii] on nimennyt tällaisen ristiriitaisen teoreettisen kapitalismin kannatuksen ja reaalikapitalismin vastustamisen ”producerismiksi”, joka voitaisiin suomentaa ”tuottajismiksi”. Tämän äärioikeistolaisen ideologian mukaan ”oikeat” kapitalistit ovat pienet tuottajat, jotka omalla työllään perustavat pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Kapitalismi ihanteellisesti koostuisikin vain näistä yrittäjistä. Tämän maailmankuvan mukaan ”todelliset rehelliset pienyrittäjät” ovat kahden erilaisen ryhmän riistettävänä: Yhdessä puolessa on liberaalieliitti (juutalaisten) suurpankkien ja liberaalipolitiikkojen muodossa, jotka harrastavat pörssikeinottelua ja korkeaa verotusta ja toisella puolella alaluokan ”toiset”, eli maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt ja muu ”heikompi aines”, jotka tuovat rikollisuutta, tauteja ja hyötyvät ”ansaitsemattomista” tulonsiirroista sosiaaliturvan muodossa. Marco de Witin maailmankuva vaikuttaakin perustuvan tällaiseen tuottajismiin.

Nyt tuleekin kysymys, mikä tuli ensin? Alkoivatko Marco de Witin kaltaiset liberataarit kehittää rasistisia salaliittoteorioita puolustaakseen kapitalismia sen ilmiselvistä ristiriitaisuuksista, koska he olivat jo rasisteja, vai tuliko heistä rasisteja, koska muuta keinoa pelastaa teoriaa kapitalismin ylivertaisuudesta ei keksitty? Kummatkin selitykset kertovat ideologisesta fanaattisuudesta, joka on hyvin vaarallinen, kuten 1900-luvun ideologiset hirmuhallinnot osoittivat. Tämä Marco de Witin tekstin analyysi on hyvä tapa selittää, miksi Toisen maailmansodan jälkeen osa oikeistosta radikalisoitui fasismiin.

Seuraavassa artikkelissa pohdin, mitä oikein opin Marco de Witin radikalisoitumisesta?

 

Voitte tarkastaa Marco de Witin kirjoitusta tästä linkistä ja tehdä omat johtopäätökset: https://marcodewit.fi/aatteeni-asta-ohon/

Jos mahdollisesti tämän artikkelin johdosta Marco de Wit on muokannut nettisivujaan, tässä on arkistoitu versio, johon tämä artikkeli perustuu: https://web.archive.org/web/20181021124622/https://marcodewit.fi/aatteen...


[1] https://austriangrandsystem.blogspot.com/2013/07/

[2] https://en.wikipedia.org/wiki/Stab-in-the-back_myth

[i] Sussman, Robert W. The Myth of Race: The Troubling Persistence of an Unscientific Idea. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 2014.
 

[ii] Wendling, Mike, Alt-Right: From 4Chan to the White House, Pluto Press, London, 2018

[iii] Neiwert, David A. Alt-America: The Rise of the Radical Right in the Age of Trump. London ; New York: Verso, 2017

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset