SamiEerola

Erään talousliberaalin radikalisoituminen osa 4: lopullinen ratkaisu

  • Marco de Wit eduskuntavaalien pienpuoluetentissä (2019)
    Marco de Wit eduskuntavaalien pienpuoluetentissä (2019)

Mitä opimme Marco de Witin omasta tekstistä? Ensimmäisessä osassa analysoimme, mistä Marco de Witin kannattama libertarismi koostuu, toisessa osassa taas analysoimme, miten kyseisetä markkinaliberalismia kannattavasta ideologiasta Marco de Wit päätyi kannattamaan valkoista ylivaltaa ja fasismia, ilmiselvistä ristiriitaisuuksista huolimatta, ja kolmannessa osassa taas, miten koko hänen ideologiansa vaatii laajan juutalaisvastaisen salaliittoteorian, selittääkseen, miksi reaalikapitalismi ei toimi kuin teoriassa?

Marco de Witin maailmankuva vaikuttaa olevan kokoelma ristiriitaisia ideoita, jotka hänen mukaansa kuuluvat libertarianismin ytimeen. Anarkokapitalismin mukaan rajoittamaton kapitalismi on paras taloudellinen järjestelmä, jolla rakentaa vapaa yhteiskunta, mutta de Witin mukaan emme eläkään kapitalistisen järjestelmän sisällä, vaan pankkikartellin hallitsemassa taloudessa. Kapitalismi toimisi täydellisesti, jos suuria pankkeja hallitseva eliittiä ei olisi olemassa.

De Witin mukaan kaikki maailman ongelmat eivät johdukaan monimutkaisista sosioekonomisista tekijöistä ja historiallisista poliittisista päätöksistä, vaan puhtaasti kapean (juutalais) eliitin ahneudesta. Jopa maahanmuutto, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat osa pienen eliitin salajuonta, jolla tuhotaan Eurooppa. Manner taas halutaan tuhota, koska valkoinen ”rotu” on geneettisesti kaleillaan vaatimaan enemmän vapautta ja demokratiaa kuin muut rodut, jolloin pankkikartellin salajuoni hallita ja orjuuttaa ihmiskunta käy hankalaksi. On siis tuhottava valkoinen rotu sukupuuttoon maahanmuutolla, jotta ihmiskunta voidaan lopullisesti orjuuttaa. Joten Marco de Witin ideologian mukaan, ainoa tapa saavuttaa aito hajautetun demokratian kapitalismi, on tuhota pankkikarttelli ja suorittaa laajoja etnisiä puhdistuksia.

Kuitenkin Marco de Wit ei kerro, miten hän konkreettisesti ratkaisisi nämä ongelmat, ainoastaan hän mainitsee, että kansallismielisten pitäisi perustaa aseistettuja suojeluskuntia. Perustuen tässä artikkelissa eriteltyihin havaintoihin, pidän mahdollisena sitä, että libertarismi on Marco de Witille vain tapa oikeuttaa hänen rasisminsa. Hän ei oikeasti halua perustaa pienten kaupunkien äärikapitalistista homogeenisia yhteiskunta, vaan saada Suomen valtio sulkemaan rajat ja varmistamaan valkoisten suomalaisten geneettinen ”puhtaus”.

Koska kulttuurissamme fasismia paheksutaan, Marco de Wit on etsinyt jonkun muun ideologian, joka oikeuttaisi hänen rasisminsa, sovinisminsa ja homofobiansa ja tämä aate on libertarismin paleokonservatiivinen tulkinta. Kyseisen aatteen avulla Marco de Wit voi kertoa muille, ettei hän ole rasisti, vaan hän haluaa, että kaikilla olisi oikeus elää omissa geneettisesti ja kulttuurisesti suljetuissa yhteisöissä.

Ainakin USA:ssa on tapaus, jossa eräs fasistisia ajatuksia kannattava nuorimies kielsi olevansa fasisti tai rasisti, vaikka ajoi etnistä puhdistusta ja pakkosiirtoja, koska hän sanoi olevansa libertaari.[1] Samalla kuitenkin tämä sama libertaariksi itseään kutsuvaa äänesti Trumppia, koska tämä koettiin pääsevän lähemmäksi rotupuhtauden tavoitteita. Eli on dokumentoitua viitteitä siitä, että äärirasistit ovat pragmatisteja, jotka tarttuvat mihin tahansa poliittiseen tilaisuuteen, jotta pääsisivät lähemmäksi lopullista tavoitteita. Lopullinen tavoite ei ole totalitaristinen diktatuuri, vaan rotupuhtaus ja kapitalismin laajentaminen. Libertarismi voikin olla joillekin toimijoille poliittinen identiteetti, jolla oikeutetaan oma toiminta, ilman että tunnetaan olevansa paha ihminen.

Kulttuurissamme arvostetaan yksilöllisyyttä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, joten diktatuurin avoin tai tietoinen kannatus koetaan niin vieraana kerronnallisena käsikirjoituksena, ettei siihen helposti tartuta. Sen sijaan etsitään jokin nykykulttuurimme sopivampi käsikirjoitus, ja erityisesti amerikkalaisessa kulttuurissa libertarismi on tällainen yhteensopivampi ja sosiaalisesti hyväksyttävämpi käsikirjoitus omalle maailmankuvalle kuin fasismi. Se, miten libertarisismin suljettujen kaupunkivaltioitten maailma saavutettaisiin, ei ole väliä, koska tarkoitus ei olekaan saavuttaa tämä ihanne, ainoastaan maalata positiivisemmaksi rasistiset tavoitteet, jotka muistuttavat paljonkin Natsi-Saksan valtiota. Marco de Witin ja muitten vastaavien äärirasistien tavoite on säilyttää tietyt kapitalismin tuottamat hierarkiat ja kansalaisvapaudet, hävittämällä uhiksi koetut ihmisryhmät.

Historitoitsija Michael Burleighin[2] mukaan Natsi-Saksa oli äärioikeistolainen valtio, jossa suuryritysten verot alennettiin, sosiaaliturva oli ulkoistettu yksityisille hyväntekeväisyysjärjestöille, itsenäiset ammattiliitot lakkautettu ja niitten rooli työläisten oikeuksien ajajina korvattu työläisille järjestettävillä harrastustoiminnoilla. Natsi-Saksan talous piti perustua ”kansalliselle kapitalismille” eikä pörssikeinotteluihin ja keskuspankkeihin. Maa piti puhdistaa juutalaisista ja sulkea ”idänjuutalaisten” maahanmuutolta, ja hallinto perustaa kansanäänestyksiin. Natsi-Saksa pääsi lähemmäksi Marco de Witin ja muitten äärirasistien lopullista tavoitetta ja se onkin ehkä syy, miksi hänen sivustossaan on natsikuvastoa.

Fasismia tutkinut Robert O. Paxtonin[3] mukaan Natsi-Saksa ja fasistinen Italia eivät syntyneet valmiina, vaan ne kehittyivät eri olosuhteitten pakosta siihen hirvittävään suuntaan, johon ne lopulta päättyivät, tarkoittaen, etteivät edes fasistit kunnolla tienneet mihin heidän ideologiansa johtaisi. Se onkin syy, miksi nykyään harva ihminen on avoimesti natsi, kun kaikki tietävät mihin se ideologia johtaa.

Mutta fasismilla on vetoa, joten on tärkeä tarkastella, miksi alun perin koko ideologia massakannatusta? Monet ihmiset ovat unohtaneet, että saadakseen massakannatusta, ideologian on vedottava radikaalisti erilaisiin ihmisiin, eikä vain pieneen fanaattiseen ydinryhmään. Esimerkiksi, vaikka fasistit kumosivat demokratian, monet oikeuttivat Hitlerin diktatuurin sillä, että tarvitaan vahva mies puolustamaan valkoisia saksalaisia kommunismilta tai juutalaisilta. Kuten klassisen liberalismin teoreetikko Ludving von Mises[4], joka kirjoitti ”Fasismin ja muitten puolueitten teot olivat tunnepitoisia reaktioita, sille raivolle, jota he tunsivat kommunistien ja bolsevikkien tekoja kohtaan. Heti kun ensimmäinen vihan aalto on kulunut loppuun, fasistien politiikka ottaa maltillisemman polun ja todennäköisesti muuttuu siitä vielä rauhallisemmaksi ajan kuluttua. Fasistien maltillisuus perustuu siihen faktaan, että liberalismi vaikuttaa alitajuisesti heihin. –– Monet ihmiset hyväksyvät fasistien metodit, siitäkin huolimatta, että heidän talousohjelmansa on epäliberaali ja interventionistinen, koska fasistien politiikka on kaukana siitä järjettömästi ja hallitsemattomasta tuhosta, jota sivilisaation arkkivihollisiksi muodostuneet kommunistit harrastavat.”

Eli monet talousliberaalit, kuten von Mises tukivat natseja, koska uskoivat päämäärän pyhittävän keinot. Misesin tapauksessa tämä päämäärä oli valkoisten yksilönvapauksien säilyttäminen kommunismilta, joka koettiin pahempana vaihtoehtona kuin fasismi. Saman opportunistisen tai utilitaristisen logiikan voi löytää myöskin taistolaisissa. Matti Hyvärisen[5] mukaan koska Neuvostoliitto ei ollut 70-luvulla ollenkaan sellainen kommunistinen ihannevaltio, jota Marx ja Lenin olivat visioineet, taistolaisten piti keksiä oikeutus päätökselleen tukea Neuvostoliittoa. Taistolaiset alkoivatkin korostaa, että Neuvostoliitto on ”teoriassa” työläisten valtio, jonka avulla kapitalismin aiheuttama imperialismi voidaan kumota. Koska taistolaiset kokivat kapitalismia puolustavat porvarit häikäilemättöminä raakalaisina, kuten Vietnamin sodassa nähtiin, kommunistienkaan ei pitäisi noudattaa mitään sodankäynnin tai ihmisoikeuksien sääntöjä, koska eivät porvaritkaan noudata. Syntyikin kokemus ”aikuistumisesta” jossa ollaan ”realistisia” sodasta kapitalismia vastaan. Kaikki aiemmat rauhan ja veljeyden ihanteet asetettiin hetkellisesti sivuun lapsellisena naiiviutena, jotta voitiin voittaa sen hetkinen taistelu keinolla millä hyvänsä. Taistolaisten lopullinen tavoite ei myöskään ollut diktatuuri, vaan tasa-arvo ja rauha. Olosuhteet kuitenkin ajoivat taistolaiset aivan päinvastaiseen suuntaan.

Tämä historiallisen katsauksen tarkoitus on vain osoittaa, että ideologiset fanaatikot eivät ole fanaattisia, koska ovat ehdottomia, vaan koska he ovat valmiita tekemään, mitä tahansa päästäkseen lopulliseen tavoitteeseen Marco de Witin lopullinen tavoite on rotupuhtaus, ja vaikka hän kannattaa samaan aikaan anarkistista kapitalismia, hän on valmis asettamaan periaatteensa sivulle ja tehdä yhteistyötä varsinaisten fasistien kanssa ja jopa kannattamaan fasistista politiikkaa. Marco de Witin kaltaisille toimijoille ”vapaus” ja ”demokratia” ovat vain päämääriä, jotka asetetaan sivuun, sen ajan, kun koettu vihollinen tuhotaan keinoja kaihtamatta. Vapaus ja demokratia voidaankin tällä järkeilyllä kumota, ilman, että oma imago vapauden ja demokratian puolustajana kärsii. Tärkeintä on ylläpitää omakuva ”hyvänä ihmisenä”, vaikka tekisi tai tukisi, mitä perversseimpiä asioita. Kuten taistolaiset ja 30-luvun natsien hyödylliset idiootit.

 Kaiken ristiriitaisuuden ja omien periaatteiden kumoaminen oikeutetaan sillä, että lopullinen tavoite saadaan saavutettua. Se onkin mielenkiintoinen kysymys, onko Marco de Wit koskaan pohtinut koko maailmankuvansa aiheuttamia ongelmia? Vai onko hän niin keskittynyt rotupuhtauteen, ettei hän välitä siitä, että sen saavuttamiseen tarvitaan hirvittävä määrä väkivaltaa ja ihmisoikeuksien totaalista tuhoa.

Psykoanalyytikko Erich Frommin[6] on onneksi pohtinut tätä samaa, kun hän tutki fasisteja. Tutkimuksissaan Fromm päättyi muotoilemaan teoriansa  ”tuhoamisvietti” ideologiasta. Tämän idean mukaan jotkut ihmiset ovat niin vieraantuneita kapitalistisesa yhteiskunnassa, että he elävät vailla mitään identiteettiä. Mutta koska ihminen ei voi toimia ilman identiteettiä, tämä etsii jonkin hänen ulkopuolellaan olevan voiman, jonka ympärille hän voi rakentaa sellaisen ja tuntea yhteisöllisyyttä. Valitettavasti yksi tapa rakentaa identiteetti on jonkun asian vastustaminen tai oikeastaan vihaaminen. Frommin mukaan poliittisen vastustajan tai jonkun rodun vihaaminen voi muuttua kollektiiviseksi identiteetiksi, joka antaa merkitystä ihmisille, jotka eivät ole sellaista löytäneet nykymaailmassamme. Tällainen identiteetti muuttuu tuhoavaisuusideologiaksi, jonka ainoa tavoite on vihatun asian täydellinen musertaminen. Fromm kuitenkin erottaa tämän tuhoavaisuuden reaktiivisesta tuhoavaisuudesta, jossa puolustaudutaan jotain konkreettista hyökkäystä vastaan. Tuhoamisvietti on patologista (irrationaalisesta) vihaa, joka uinuu yksilöitten sisällä, odottaen tilaisuutta tulla ilmaistuksi. Kun se ilmaistaan, tämä viha yritetään oikeuttaa erilaisilla selityksillä, jotka syvemmällä tarkastelulla paljastuvat keinotekoisiksi. Rasistiset salaliittoteoriat ovat juuri tällaisia tuhoavaisuuden oikeuttamisyrityksiä.

Talouspolitiikka, ihmisoikeudet, ympäristö ja työläisten oikeudet ovat toisijaisia tuhoamisvietistä kärsivälle. Ainoa asia, jolla on väliä on vihatun tahon nöyryytys, alistaminen ja tuhoaminen. Jos tarkastellaan oikeistopopulisteja ja äärioikeistolaisia puolueita, niitten poliittiset ohjelmat ovat sisäisesti ristiriitaisia ja niihin oikeastaan kulutetaan hyvin vähän palstatilaa. Yksi ainoa asia, eli maahanmuutto tai vasemmiston kukistaminen saavat eniten tilaa, eikä silloin ole yllätys, että kun nämä puolueet pääsevät valtaan, he lähtevätkin karsimaan kansalaisvapauksia ja heikentämään köyhien oloja. Mutta kannattajille ei ole väliä, vaikka heidän oma elämänsä vaikeutuu äärioikeiston päästyä valtaan, koska ainakin vihattu asia voidaan viimein tuhota. Frommin mukaan fasismia tuettiin, koska kommunisteja ja juutalaisia vihatiin sokeasti. Nykyään voimmekin nähdä tämän saman asenteen Marco de Witissä.

En ole varma kuinka tarkoitushaluista tällainen ideologinen naamioituminen on? Voi hyvinkin olla, että nämä ihmiset eivät tietoisesti peitä ihmisvihaansa erilaisilla ideologioilla, vaan yrittävät alitajuisesti vakuuttaa itselleen, etteivät he ole rasisteja. On hyvinkin mahdollista, että anarkokapitalismi on Marro de Witille keino vakuuttaa itseään, ettei hän voi olla natsi, koska hän haluaa kaikkien ihmisten elää vapaasti, mutta erillään. Näin hän kokee, ettei voi olla paha tai fasisti, koska paha ihminen vihaa vapautta ja hän ei ole paha ihminen. Tai sitten Marco de Wit ei ollut alun perin rasisti, vaan hän ensin radikalisoitui libertarismiin ja siitä sitten fasismiin. Esimerkiksi amerikkalainen uusnatsiryhmä Atomwaffen on kuvattu keskittävän rekrytointinsa libertaareihin ja konservatiiveihin.[7] Tämä tarkoittaa, että kapitalismia ja vallitsevia hierarkioita korostavat ideologiat, kuten libertarismi ja konservatismi koetaan uusnatsien riveissä, olevan alttiimpia heidän viestilleen kuin muitten ideologioitten kannattajat. Emme voi tietää tarkalleen mitä Marco de Wit ajattelee, mutta hänen tekstinsä herättävät kaikuja ihmiskunnan pimeimmistä aspekteista. Onneksi Marco de Wit on onnistunut omalla käytöksellään marginalisoimaan itsensä täysin, eikä hän enää vaikuta olevan suora uhka kenellekään. Mutta jos muistaa, että siitä huolimatta, että taistolaiset olivat vasemmiston vähemmistöä, heillä oli suurta vaikutusvaltaa kotimaisessa politiikassa ja kulttuurissa, huolenaihetta on yhä. Marco de Wit on vain kotimaisen äärioikeiston jäävuoren huippu.

Voitte tarkastaa itse hänen kirjoitustaan tästä linkistä ja tehdä omat johtopäätökset: https://marcodewit.fi/aatteeni-asta-ohon/

Jos mahdollisesti tämän artikkelin johdosta Marco de Wit on muokannut nettisivujaan, tässä on arkistoitu versio, johon tämä artikkeli perustuu: https://web.archive.org/web/20181021124622/https://marcodewit.fi/aatteen...


[1] Tässä YouTube discourd keskustelussa, kohdassa 1:40:45 min alkaa väittely ilmiselvän fasistin kanssa: https://youtu.be/CdnVmKWw6-4?t=6045
 

[2] Burleigh, Michael; suomentanut Seppo Hyrkäs, Kolmas valtakunta. Uusi historia, WSOY, Helsinki, 2004

 

[3] Paxton, Robert O. The Anatomy of Fascism. London: Allen Lane, 2004.

[4] Von Mises, Ludwig, and Bettina Bien Greaves. Liberalism: The Classical Tradition. Indianapolis: Liberty Fund, 2005.  

[5] Hyvärinen, Matti, Viimeiset taistot, Vastapaino, Tampere, 1994
 

[6] Fromm, Erich. Pako Vapaudesta., Helsinki: Kirjayhtymä, 1976.

[7][7] Reitman, Janet, All-American Nazis, www.rollingstone.com, 2.5.2018 <<https://www.rollingstone.com/politics/politics-news/all-american-nazis-628023/>> 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Suora sitaatti noilta Marco de Witin sivuilta: "Vapaassa yhteiskunnassa ei tarvitse sietää aktiivisia kommunisteja tai mitään muitakaan sosialisteja. Heidät voidaan fyysisesti poistaa. Jokainen vapaa yhteisö voi itse päättää jäsenistöstään."

Tämä tapa puhua "itävaltalaisesta koulukunnasta" on tietysti samanlainen loukkaus useimpia itävaltalaisia kohtaan kuin erään puolueen englanninkielinen nimi The Finns on suomalaisten enemmistöä kohtaan.

Toki Ludwig von Mises ja Friedrich Hayek olivat itävaltalaisia, mutta niin olivat myös:

Alfred Adler, Sigmund Freud, Wilhelm Reich, Otto Neurath, Ludwig Wittgenstein, Karl Mannheim, Karl Popper, Viktor Frankl, Joseph Schumpeter, Martin Buber, Paul Feyerabend, Edmund Husserl, Ernst Mach, Erwin Schrödinger, Karl von Frisch...

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Eihän tämä Orwelilainen tasa-arvo, tai tässä tapauksessa vapauskäsitys mikään uusi ole, ei edes liberaalien keskuudessa. Mutta yhtä kaikki tuntuu äärimmäisen oudulta korostaa vapautta ja samaan hengenvetoon korostaa oikeutta riistää toisilta tämä sama vapaus.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Näinhän se on kuten sanoit. Aika paljon on riistetty Vihreiden ja näiden Lenisistien puolelta osallitumasta erilaisiin julkisiin tilaisuuksiin tiettyjä kristillisiä ja perussuomalaisia, samalla korostavat että Suomi on moniääninen, moniarvoinen ja yhdenvertainen.

Aina sitä ihmettelee näitä ylherkkiä kommunisteja kun tarvitsevat "turvallisia tiloja", ilmeisesti pelko ettei kukaan pääsisi toteamaan keisarilla olevan vaatteita.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä mieltä Marco de Witt on?

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Tuota Rasmuksen Leniniä kiinnostaa ;)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Nyt kyllä menee liberaaliasiat ihan sekaisin ja ei ihme, että ihmiset mieltävät sen olevan yksi ja sama. Ei ole.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberalismi

Kokoomus on esimerkiksi vahvasti talousliberaali.

Entisen hautausurakoitsijan aikaisemmat kyseenalaiset toimintatavat (esitetty MOT) ja nykyisen olevan kaverin asioista ei kiinnosta pätkääkään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset